Robert Johnsonia voidaan pitää legendaarisena blues-muusikkona, joka on vaikuttanut runsaasti etenkin bluesin delta blues -tyyliin. Vähäisestä kappalemäärästään huolimatta Robert Johnson on bluesin legenda.
Robert Johnsonin elämänvaiheet
Robert Johnson syntyi joidenkin tietojen mukaan 8.5.1911 Hazlehurstissa Mississippissä, vaikkakaan hänen todellisesta syntymäajastaan ei ole täyttä varmuutta ja kuoli 27-vuotiaana 16.8. vuonna 1938 Greenwoodissa Mississippissä. Hänen vanhempansa olivat Julia Major Dodds ja Noah Johnson ja hän syntyi perheen 11. lapseksi, joskaan hänen äitinsä silloinen aviomies ei ollut pojan isä.
Vuonna 1929 Johnson avioitui Virginia Travisin kanssa. Samoihin aikoihin hän alkoi suhtautua erityisen vakavasti kitaransoiton harjoitteluun. Johnsonin vaimo kuoli 16-vuotiaana synnytyksessä. Tämä tapahtui vuonna 1930. Seuraavana vuonna Johnson avioitui uudestaan. Hänen uusi vaimonsa oli Johnsonia vanhempi Calleta Craft, jolla oli Johnsonin kanssa avioituessaan jo 3 lasta. Johnsonin toisen avioliiton aikoihin hänen kitaransoittokykynsä alettiin huomata muusikkopiireissä ja Johnson alkoikin liikkua ympäri Mississippiä soittamassa Mississippin kaduilla – kyseessä oli ikään kuin pienimuotoisen kiertueen järjestäminen. Johnson oppi nopeasti uudet kuulemansa kappaleet, minkä ansiosta hänen oli helppo miellyttää yleisöään. Tämän lisäksi hänen suosiotaan selitti hänen pyrkimyksensä muodostaa läheinen suhde yleisöön.
Johnson kuoli nuorena ja hänen kuolemaansa liittyy useita tarinoita. Erään tarinan mukaan kuoleman aiheutti rakastajattaren mustasukkaisen avioimiehen myrkyttämä viski, mutta yleinen käsitys on, että Johnson toipui strykniini-myrkytyksestä, joka kuitenkin heikensi häntä. Tämän johdosta hänen saamansa keuhkokuume koitui muusikon kohtaloksi 16.8.1938. Lääkäri ei ollut potilaan luona kuoleman hetkellä, joten kuolinsyystä ei ole täyttä varmuutta.
Robert Johnson innoituksen lähteenä
Johnson vaikutti etenkin delta blues -muusikkona ja monet ovat sitä mieltä, että hän onnistui kehittämään delta blues -tyyliä entistäkin taiteellisempaan suuntaan lisäten siihen Son House -vaikutteita. Näin hän onnistui kehittämään delta blues -tyylin, jota monet pitävät aikaisempia tyylejä kehittyneempänä. Hänen melodiansa olivat omaperäisiä ja hän hyödynsi erityisesti kitaran matalia, paksuja kieliä. Kitaran lisäksi hän osasi soittaa myös huuli- ja munniharppua.
Hänen omaperäinen musiikkinsa on innoittanut voimakkaasti useita häntä seuranneita blues-artisteja, kuten Muddy Watersia sekä Elmore Jamesia. Esimerkiksi legendaarisen Eric Claptonin tiedetään ihailleen Johnsonin musiikkia ja artistia itseään.
Robert Johnsonin legendaarisia kappaleita
Huolimatta siitä, että Robert Johnsonin elämä ja muusikon ura jäivät lyhyiksi, ehti hän levyttää monia legendaarisia kappaleita, kuten .32-20 Blues, Come on in My Kitchen, Cross Road Blues, Dead Shrimp Blues, Drunken Hearted Man, From Four Till Late, Hellhound on My Trail, Honeymoon Blues ja I’m Steady Rollin’ Man. Muita hänen levyttämiään kappaleita olivat muun muassa I Believe I’ll Dust My Broom, If I Had Possession Over Judgment Day, Kind Hearted Woman Blues, Last Fair Deal Gone Down, Little Queen of Spades, Love in Vain, Malted Milk, Me and the Devil Blues, Milk Cow’s Calf Blues, Stones in My Passway, Sweet Home Chicago sekä When You Got a Good Friend. Osasta kappaleita tehtiin kaksi otosta.
Robert Johnson kirjoissa ja elokuvissa
Robert Johnsonin elämästä on kirjoitettu myös kirja sekä hänen elämänsä pohjalta on valmistunut elokuva. Robert Johnson: LOST AND FOUND -kirjan kirjoittivat Barry Lee Pearson ja Bill McCulloch vuonna 2003 ja sen julkaisi University of Illinois Press. Johsonin elämää sivutaan elokuvassa Crossroads – Blues jätkät, jonka on ohjannut Walter Hill vuonna 1986. Elokuvan on tuottanut yhdysvaltalainen Columbia TriStar. Näiden teosten ja Robert Johnsonin upean musiikin myötä hänen tarinansa elää yhä edelleen bluesin ystävien sydämissä.
